Hurrikaani iski täysin odottamatta. Risteilyalus upposi ja insinöörimies havahtui ajautuneena pienen saaren rantaan eikä hän nähnyt muita ihmisiä tai tarvikkeita. Hänellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä. Tottuneena viiden tähden hotelleihin hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden aikana hän söi banaaneja, joi kookospähkinämehua, kaipasi vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen huomaavansa pelastusaluksen.
Eräänä päivänä kun insinööri oli makailemassa puoliunessa rannalla, hän havahtui silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Kyseessä oli soutuvene, jossa oli kauneimman näköinen Nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt. Nainen souti hänen luokseen.
Epäuskossa mies kysyi häneltä: - Mistä sinä tulit? Kuinka sinä pääsit tänne?
- Soudin saaren toiselta puolelta, nainen vastasi. Ajauduin tänne, kun risteilyalus upposi joitain kuukausia sitten.
- Uskomatonta, insinööri vastasi. Luulin että kukaan muu ei selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi, minulla ei ole mitään.
- Olen yksin, nainen vastasi, eikä tämä soutuvene ajautunut, ei minullakaan ollut mitään.
Mies oli hämmentynyt.
- Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?
- Voi, sehän oli yksinkertaista, nainen vastasi. Tein soutuveneen siitä, mitä tältä saarelta löytyy. Airot ovat kumipuun oksia, pohjan koversin palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan Eukalyptus-puusta.
- Mu-mu-mutta sehän on mahdotonta! insinööri änkytti. Sinulla ei ollut työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä siinä onnistuit?
- Eihän se nyt ollut ongelma, nainen vastasi. Saaren toisella puolella on paljon ihmeellistä laavakiveä ja huomasin, että kun sitä kuumentaa tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan.
- Mutta ei siitä sen enempää, nainen jatkoi. Missä sinä asut?
Häpeillen insinööri tunnusti, että hän oli nukkunut rannalla avotaivaan alla koko ajan.
- No, eiköhän sitten soudeta minun puolelleni, nainen sanoi.
Parin minuutin soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen.
Kun mies katsoi rannalle hän melkein tippui veneestä. Rannalta lähti kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi. Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä, insinöörimies pystyi vain tuijottamaan tyhmänä. Kun he saapuivat taloon, nainen sanoi rennosti: - Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?
- Ei, ei kiitos, mies vastasi edelleen hämmentyneenä. En halua enää pisaraakaan kookospähkinän mehua.
- En ajatellut kookospähkinämehua, nainen vastasi. Miten olisi Pina Colada?
Yrittäen peittää hämmästyksensä mies nyökkäsi vaisusti, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, Nainen ilmoitti: - Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa.
Kysymättä enää yhtään mitään insinööri meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli partahöylä, joka oli tehty luusta. Keksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin.
- Tämä nainen on ihmeellinen, hän mutisi. Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuu? Kun hän palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla Pukeutuneena ainoastaan pariin isoon lehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän tuoksui ihanalta. Nainen pyysi häntä istumaan viereensä.
- Kerrohan minulle, nainen aloitti vihjailevalla äänensävyllä siirtyen samalla lähemmäksi miestä, me olemme olleet tällä saarella todella pitkään, ja olen ollut yksinäinen. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän... Ja hän tuijotti syvälle miehen silmiin.
Insinööri ei voinut uskoa korviaan.
- Tarkoitatko...??? hän vastasi, että voin lukea sähköpostini täältä?
