Kympillä hyvää

Eräänä päivänä Pikku-Kalle alkoi ihmetellä, että missä ihmeessä isä
käy aina perjantai-iltaisin, viipyy pari tuntia ja on kotiin
tullessaan aina hyväntuulinen.

Seuraavana iltana Kalle päätti salaa seurata isää, että arvoitus
ratkeaisi. Isä puikkelehti sataman pikku kortteleissa, ja Kalle
seurasi perässä, kunnes pujahti yhdestä ovesta sisään. Kalle pani
oven muistiin. Kun isä tuli kotiin, kysyi Kalle: "Missäs olit? Näin,
missä kävit, mikä paikka se on?" Isä vastasi nolona, että se on
sellainen paikka, jossa saa kympillä hyvää. Kalle päätti mennä
seuraavana iltana yksin katsomaan, koska oli säästänyt vähän
viikkorahoja.

Kun Kalle astui ovesta sisään, oli vastassa toinen toistaan upeampia
huoria ja he ihmettelivät, mitä pikkupoika teki sellaisesssa
paikassa. Kalle sanoi, että oli kuullut, että täältä saa kympillä
hyvää. Naiset päättivät hetken mietittyään antaa Kallelle kymmenen
marmeladivoileipää, jotka Kalle söi ja maksoi kympin.

Kotiin saavuttua, isä kyseli, missä Kalle oli ollut. Kalle sanoi,
että hän kävi siellä samassa paikassa hakemassa kympillä hyvää. Isä
oli aivan kauhuissaan, mutta Kalle jatkoi tarinaansa: "Yhdeksän minä
jaksoin tosta noin vaan, mutta kymmenennes meni enää nuolemalla.