Sulo ja kärsä

Sulo oli kelteisillään kotilaiturilla paistattelemassa päivää. Saadakseen
suloisen Pohjolan auringon lämpöä myös selkäpuolelle hän kääntyi
päinmakuulle. Laiturin laudoitus oli sen verran harva, että Sulon meisseli
solahti väliin ja roikkui siellä houkuttelevasti - niin houkuttelevasti,
että laiturin alla köllöttelevä metrinen hauki ei voinut vastustaa
kiusausta. Se ponkaisi vedestä ylös ja napsautti leuat lujasti kiinni
nahkahissiin. Sulo ponkaisemaan ylös tuskasta huutaen, mutta hauki ei
irroittanut otetta.


Hauki oli niin iso, että se ei mahtunut laudoituksen välistä. Näin fagotti
joutui ylivoimaisen rasituskokeen uhriksi ja katkesi jääden hauen leukoihin.
Hauki tipahti takaisin järveen jordelli suussaan, ja lähti lounastamaan
perheen kanssa. Sulo ambulanssissa sairaalaan aivan epätoivoisena tyyliin:
"Ei ole slandia enää! Mikä eteen!?" Kirurgi rauhoittelemaan, että kyllä
tässä vielä eteen ottaa, ja kertoi "Meillä
on tällainen uusi metodi" ja otti pakastimesta nuoren elefantin kärsän,
pauttiarallaa 40-senttisen. Kirurgi tikkasi kärsän Sulon nivusiin, ja kaikki
meni hyvin - veri rupesi kiertämään.

No, parin kuukauden päästä Sulo oli treffeillä hehkeän neidin kanssa. Jo
illallispöydässä housuissa alkoi tuntua painetta, mutta koska ompeleet
aristivat vieläkin, oli Sulon avattava vetskari. Salamannopeasti kärsä
ponnahti esiin, nappasi leipäkorista sämpylän, ja vilahti takaisin
housuihin. Neiti oli haltioissaan: "Voi jumpe! Voitko tehdä tuon uudestaan?"
Sulo vastasi: "Muuten kyllä, mutta kun perseeseen ei mahdu toista sämpylää."