Raisa

Tänään vieraanamme on 17-vuotiaan Raisan äiti. Hän on yhä hyvin
järkyttynyt, mutta jos tyttären tarinan kertominen säästäisi edes yhden
perheen samalta kohtalolta, tuska ei olisi turhaa. Raisalla on kammottava
salaisuus, joka pysyi piilossa viisi pitkää vuotta.Äiti ei tarkkaan muista,
milloin hänen epäilyksensä heräsivät. Hän vain tunsi tyttären liukuvan
pikkuhiljaa yhä kauemmas. Ensimmäinen merkki saattoi olla Raisan outo
pukeutumistyyli.
Kaksitoistavuotiaaksi asti tyttö oli kuten muutkin nuoret, mutta sitten
hänestä tuli poikkeava. Yht'äkkiä kuvaan ilmaantuneet vartalonmyötäiset asut
kummastuttivat myös Raisan isää. Raisan koulupäivät alkoivat venyä samoihin
aikoihin. Kun hän iltamyöhällä palasi kotiin, posket hehkuivat oudon
punaisina. Vielä selvempi merkki olivat luonnottoman kirkkaina loistavat
silmät. Huume-epäilyille ei silti ollut sijaa. Eihän tyttöparka edes
tiennyt, mitä koka, viiva ja töde tarkoittivat. Mutta oliko tytär temmattu
jonkin uskonlahkon piiriin. Äiti pelkäsi jo pahinta, tyttärestä oli
tullut saatananpalvoja. Raisa ei tosin rengastanut nenäänsä eikä käyttänyt
mustaa meikkiä. Kunhan vain kestovärjäsi kulmiaan ja ripsiään. Se oli
kuulemma niin vaivatonta. Kuinka harhaanjohdettu voi lapseensa luottava
hyväuskoinen vanhempi ollakaan! Alkuaikoina äiti luuli, että Raisa hengailee
steissillä ja kulkee bändärinä rocktapahtumissa. Jos tytär olisi ollut
normaali koulupinnari ja mummojen muksija, äiti olisi hyvinkin kestänyt sen.
Jospa Raisa olisikin pukeutunut niittitakkiin ja osallistunut
jengitappeluihin tai ollut tavallinen tinnerin nuuskija. Naapurin
tyttö sentään seurusteli helvetin enkelin kanssa. Raisan äiti olisi ollut
onnellinen, jos oma tytär olisi viettänyt aikaansa
rasvalettisen ja kiroilevan korston seurassa. Mutta ensimmäinenkään vee-sana
ei ollut koskaan päässyt tytön huulilta. Koulupsykologikin piti tilannetta
täysin luonnottomana. Vähitellen Raisan poissaolot venyivät entisestään. Hän
saattoi olla teillä tietymättömillä viikonlopun, joskus jopa kokonaisen
viikon. Entä jos Raisa olikin ryhtynyt kettutytöksi. Jos hänestä oli
kehkeytynyt radikaali eläinaktivisti, oikea minkkien muiluttaja ja kettujen
luontoonlaskija. Ainakin kerran Raisa oli viettänyt viikonlopun Forssan
liepeillä. Äiti löysi tytön tavaroista Latovainion viirin ja oudon
hopealusikan, joka oli mahdollisesti peräisin jostain ryöstöstä. Äidin
upotessa yhä syvemmälle epäilyjen suohon toinen toistaan
villimpi pelko kävi mielessä. Kun isä joskus kovisteli tytärtään, tämä vain
hymyili salaperäisesti ja meni menojaan.
Sitä suurempi oli järkytys, kun Raisan salaisuus viimein paljastui kaikessa
karmeudessaan. Raisa hiihti kilpaa, oli hiihtänyt jo monta vuotta. Raisasta
oli tullut vanhempiensa tietämättä maastohiihtäjä