Kallen sisko

Kalle lähti muiden sorvarien kanssa tehtaalta matkalle Leningradiin.
Perillä hän kyllästyi museokierroksiin ja ominaiseen tapaansa luikahti
ennen pitkää omille teilleen. Hän tuli laitakaupungille ja kuuli
eräästä ravintolasta iloista hälinää. Hän astui sisään ja huomasi
ennen pitkää istuvansa samassa pöydässä neuvostoliittolaisen sorvarin
kanssa. Ja koska sorvareita oltiin, löytyi pian yhteinen elekielikin,
jolla seuraava keskustelu käytiin.
- Onko totta, kysyi neuvostosorvari muutaman vodkapaukun jälkeen, että
teillä Suomessa on työmaademokratia tosi pitkällä?
- Totta helvetissä on, kehaisi päihtynyt Kalle.
Ja kun neuvostosorvari pyysi Kallelta esimerkkiä, hän kertoi tämän:
- Oletetaan että tehtaan pilli on juuri soinut työpäivän päätteeksi ja
kansa lappanut portista ulos. Sataa niin helvetisti kun johtajan musta
limousine vyöryy portista ja pysähtyy bussipysäkillä sateessa
värjöttävän työläisjoukon eteen. Johtaja avaa takaikkunan ja osoittaa
muuatta työläistä sormella ja sanoo: "Hei te siellä, tulkaa kyytiin,
mehän asumme samalla suunnalla." Yksi työläisistä tajuaa, että juuri
häntä johtaja kutsuu ja astuu hieman ylpeän näköisenä autoon. Auto
liukuu pois ja johtaja jututtaa työntekijää: "Me tulemme pian siihen
tienhaaraan jossa minun täytyy kääntyä vasemmalle. Antaisin ajaa
teidät kotiin saakka mutta kuten tiedätte, tilintarkastajat ovat
kieltäneet yhtiön autojen ylimääräisen käytön. Mutta entä jos tulette
luokseni odottelemaan sateen päättymistä?" Duunarista on hienoa päästä
johtajan kotiin ja niin hän suostuu. Perillä päällystakit asetetaan
roihuavan takan eteen tuoleille ja johtaja ja duunari istuvat hekin
tulen loisteeseen. Jutellaan niitä näitä. Sitten johtaja astuu ikkunan
luo, raottaa verhoja ja toteaa sateen yhä jatkuvan. "Entäpä jos
jäättekin tänne yöksi? Otetaan vähän paukkuja ja sitten aamulla auto
tulee hakemaan meidät töihin seitsemäksi." Duunarista on hienoa päästä
yöksi johtajan luo ja niin hän suostuu. Paukkujakin löytyy niin että
työntekijän päätä alkaa pyörryttää. Silloin johtaja huolehtivaisesti
kantaa hänet makuuhuoneeseen, riisuu kengät ja päällimmäiset vaatteet
pois ja...
Silloin neuvostosorvari keskeyttää jutun ällistyneenä ja vaatii
Kallelta todisteita.
- Ei voi olla totta, sanoo toveri. Onko sinulle itsellesi esimerkiksi
koskaan käynyt näin?
- Ei mulle, vastaa Kalle totuudenmukaisesti. Mutta mun siskolle
helvetin monta kertaa.